Toki tässä on varmasti sitäkin, että kun sai tällaisen vitun ison ja hevin prujun nippuun ja avattuu ensimmäistä kertaa, kuten mitä tän foorumin byggaaminen oli, niin iskee tyhjyys. Ei ole eka eikä näemmä vikakaan kerta luovan työn puitteissa, mutta aina se on yhtä totaalista silti.
Kun ensin ajaa itsensä äärirajoille ja sitten ei suorituksen jälkeen olekaan enää mitään, mihin käyttää äärirajoilleen ajettua mieltä, joka on jo tietenkin ehtinyt innostua ja tottua tähän intensiteettiin ja meininkiin. Kun pitää tulla takaisin sieltä alas.
Tätähän se on.
Vapaudesta takaisin normi-ihmisten ilmoille, hahhah!
Kun on saanut maistaa palan taivasta ja vapautta – jonka jälkeen joutuu palaamaan takaisin arjen helvettiin. Niin miten sitä voisikaan jostain normimeininkien tasaisuudesta saada kicksejä, kun on käynyt jumalten taivaassa maistamassa mannaa?
Tietäjät tietää.
