"Pastellipinkki ja pastellivihreä, hyi olkoon miten imelää ja lällyä!"
Voi että, voin vannoa ettei tämä värimaailma ollut alkuperäinen ajatukseni. Oikeastaan minulla ei ollut mitään varsinaista ajatusta minkään suhteen, kun lähdin tätä alustaa kikkailemaan. Enhän edes tiennyt, riittäisivätkö minun varsin alkeelliset tietotekniikkataidot edes tällaisen pystyttämiseen.
No, näköjään riittivät, kunhan löysi ensin oikeat tietolähteet. Joka tapauksessa kun tänne asti pääsi, niin tässä vaiheessa alusta otti yliotteen minusta ja lempeästi näytti, miten tämä alusta oikein toimii ja käyttäytyy.
Jos joskus olette samassa sopassa niin kenties tekin huomaatte, ettei tämä Flarum-alusta kannusta liiemmin mitään brutaalien blackmetal-palvaajien rituaalisivustoa saatanaa summonoidakseen.
Ehkä tämän vastapainoksi päätinkin tänään perustaa SHABATHORY GAMES & COMPUTING -nimisen pelifirman, jonka ensimmäisessä pelijulkaisussa olet The True MAYHEM -yhtyeen kitaristi Euronymous, jonka täytyy yrittää päästä pois häntä lihaveitsellä jahtaavan Varg Vikernesin kynsistä, ennen kuin on liian myöhäistä.
Tällaista ihminen päätyy sitten näemmä tekemään, kun on ensin reilut kahdeksan kuukautta ilman alkoholia ja yrittää entisten metkujen ja litkujen sijasta ilahduttaa ja viihdyttää itseään toisella tapaa.
Luovemmin.
Kauneus on katsojan silmässä, sitä sanotaan. Joskus Suomen Turussa asuessani kävelin usein Hansa-kauppakeskuksessa sijaitsevan Petrifun-nimisen vaateliikkeen ohi, jonka värimaailma oli pelkästään pastellia.
Karmivaa! Ällöttävää!
Kunnes huomaan yhtäkkiä olevani 52-vuotiaana luomassa verkkosivustoa, minkä värimaailmasta Petrifun olisi varmasti kiitollinen ja ylpeä.
Kuten sitä englanniksi tavataan sanoa, koska tämä ei taitu ensimmäiseksi kotimaiseksi yhtä hyvin: "The irony hasn't gone lost on me."
Huomaan testaavani, miten tämä foorumi käyttäytyy. Ihan kivastihan tämä näyttää tällä haavaa käyttäytyvän. Tuntuu oikein kivalta ja miellyttävältä kirjoitella tänne niitä näitä.
Luovalta.
Joitain lastuja nämä näyttäisivät tässä nyt olevan. Hyvin kevyttä yläpilveä ja hattaraa. Ainakin tämä teksti. Tuntuu mukavalta. Ulkona myrskytuuli heiluttelee ikkunoita ja talon rakenteita sateen ropinan säestäessä tunnelmaa. Jotakin perin tunnelmallista ja idyllistä on siinäkin.
Täällä Ahvenanmaalla asuessani en muuten ole vielä törmännyt yhteenkään asunnottomaan. On täällä niitäkin kuulemma ollut. Yön siimeksessä he kuulemma kömpivät Viking Linen terminaalirakennukseen yöpymään. Siitähän tuli karmiva skandaali. Kyllä kai niillekin jostain paremmat kortteerit saatiin äkkiä löytymään.
Jotkut joutuvat nukkumaan tänäkin yönä taivasalla palellen tai julkisten vessojen kusilammikoissa pyörien. Mitäköhän Makelle kuuluu, onkohan vielä elossa?
