Nykyaika on synkkä paikka – ainakin sosiaalisen median filtterin läpi katsottuna. Tässä se taas nähtiin: kaksi edellistä postaustani kun on jotain ankeaa salamurhaa ja tornien räjäyttelyä. Onneksi elämä on paljon muutakin. Paljon hyvää. Ei anneta pahan voittaa, eihän? Mutta mitä se paha oikein on?
!980-luvulla se oli ainakin sitä, kun W.A.S.P.:n Blackie Lawless mylvi, miten hän nussii kuin eläin ja miten Venomin Cronos taas jyrisi, miten he juovat pappien oksennusta, jolloin amerikkalaiset kukkahattutädit panivat nämäkin bändit mustalle listalleen – sekä tietenkin myös Twisted Sisterin, jonka solisti Dee Snider jaksoi tähdentää, miten me ei enää aiota sietää tätä.
Näidenkin kukkahattutätien boikotit edustivat niitä oikeistokonservatiivisia ja -kristillisiä arvoja.
Siksi onkin jotenkin surkuhupaisaa ja traagista katsoa vierestä, miten eräät keski-ikäistyneet hevipojat ovat varttuessaan omaksuneet näiden kukkahattutätien opit joskus jopa paremmin kuin Päivi Räsänen (kd) konsanaan.
Ehkä kaiken tämän pimeyden ja ankeuden keskellä pitäisi muistaa yhdysvaltalaisen KISS-yhtyeen kannustavat sanat, "minä haluan rokata ja rollata koko yön ja bailata koko päivän". Boikottilistallehan sekin bändi pääsi, vaikka julisti vain rock'n'rollin ilosanomaa suudelmaa tarkoittavan yhtyeensä nimissä.
Kukkahattutädithän kun olivat suuressa viisaudessaan päättäneet, että bändin nimi tarkoittaa tietysti Lapsia Saatanan palveluksessa (Kids In Satan's Service).
Kun tätä sen ajan sekoilua miettii, alkaa väkisin naurattaa. Tässä ajassa tuntuukin olevan yhdellä tapaa pielessä se, miten kaiken maailman hulluille asioille ei enää saisi nauraa.
No, ehkei enää naurata samalla tavalla siksi, koska nämä kaistapäät ovat tätä nykyä vallan kahvassa.
Luin muuten äsken netistä arvostelun uudesta Spinal Tap -elokuvasta Spinal Tap II – The End Continues.
Kaiken tämän hulluuden keskellä eihän unohdeta nauraa. Eihän?
