Kulttuuri on sana, mistä helposti tulee mieleen vain oopperat, musiikkitalot, valtion tuet, taidehallit ja joku takavuosien ministeri puhumassa sivistyksen merkityksestä.
Muistaako joku vielä ajan, jolla kulttuurilla oli vielä merkitystä nyky-Suomessa – ainakin juhlapuheissa. Nykyään se vaikuttaa olevan vain välttämätön paha tai kivi kengässä hiertämässä – ellei sitten satu saamaan kulttuuritapahtumalta korvauksia, kun tapahtuma on päättänyt pistää sinut pihalle, koska läsnäolosi ei ole katsottu edustavan sen edustamaa arvomaailmaa.
Todellisuudessahan kulttuuri on kuitenkin kaikki se, mikä tarttuu arkeen: äänikirja kuulokkeissa, fyysinen kirja kädessä, Netflix-and-chill, leffapalvelut, Yle Areena, Aku Ankka, Plastic Tearsin keikka Tavastialla, missä bändi hajoaa kesken keikan, mutta mistä syntyy legendaarisimmat muistot.
Oliko kulttuuri ennen yhteisöllisempää vai ei?
Tänä päivänä kulttuuri vaikuttaa sirpaloituneen pieniin kupliin: joku käy vain museoissa, toinen näkee vain Marvel-leffat, kolmas pyörii ug-keikoilla kellareissa. Eihän siinä mitään, mutta jotain kovin tervehdyttävää ja ilahduttavaa oli siinä takavuosien meiningissä, missä pystyi törmäämään uusiin ja erilaisiin juttuihin ilman, että kuului oikeaan ”skeneen”.
Onko sellaista vielä? Vai pitääkö suosiolla mennä vain Helsingin Olympiastadionille Ultra Bran, PMMP:n, Iron Maidenin tai Metallican keikalle, mikäli haluaa kokea joitakin oikein suuria kulttuurielämyksiä värikkäämmän katsojajoukon kanssa – enkä tarkoita nyt mitään keltaisia sadetakkeja.
Ehkä tähän ketjuun voisi kerätä joitakin sellaisia hetkiä, kun kulttuuri oikein kolahti meille. Hyvä tai huono. Mikä biisi pelasti päivän? Mikä kirja jäi kesken koska se oli niin paska? Mikä näyttely yllätti oikeasti?
Mikä oli se biisi tai mitkä ne levyt, jotka lapsuudestasi kulkevat mukanasi edelleen?
