Joskus tulee pohdiskeltua, missä vaiheessa Suomi alkoi olla enemmän tekopyhien teeskentelijöiden ja vedättäjien rahastusmaatti tai vanhainkoti ilman hoitajia kuin se maailman onnellisin maa, mistä ulkomailla edelleen jauhetaan?
Ovatkohan he käyneet viime vuosina Lapasen Suomessa?
Menikö tämä pieleen jo 1990-luvun lamassa vai joskus Nokian hajoamisen tienoilla, kun kaikki alkoi hajota pieniin sirpaleisiin.
Tai ehkä tämä on vaan sitä kuuluisaa “elämänkokemusta”, jolloin kaikki näyttää karummalta kun ikää tulee. Ainakin oma naama peilissä, heh, jos sitä uskaltaa enää katsella. Hehheh.
Keski-ikäistä huumoria, kato.
Vaan on tässä jotain muutakin. Kun katsoo tämän päivän politiikkaa, välinpitämättömyyttä sekä palveluiden ja terveydenhuollon alasajoa niin tuntuu, että ”säästöt” ovat vain kiertoilmaus tämän maan tuhoamiselle, kunhan vain itse saadaan kaavittua mahdollisimman paljon muiden selkänahasta omiin liiveihin, jotta Suomeenkin saadaan taas takaisin kunnon orja- ja säätytalous.
Se siitä tasa-arvosta.
Ehkä tämä foorumi on pieni yritys kaivaa edes jotain elintilaa takaisin vaikka väkisin, etteivät kusipäät pääse voittamaan ilman edes omaa pientä yritystä henkiseen ja konkreettiseen vastarintaan. Sellainen paikka, missä voi sanoa että “hei, tämä vituttaa” ilman, että algoritmi päättää ajatustesi olevan deletoitavia ja bannattavia.
Mikä teille oli se hetki, jolloin tajusitte että Suomi ei ole enää sama maa kuin silloin ennen? Ja onko mitään enää tehtävissä? Mitä oikein pitäisi tehdä? Mitä me voimme vielä tehdä?
